Alkuperä ja historia

Kuinka rotu sai alkunsa

Australialainen paimenkoirarotu, kelpie, on nimetty skotlantilaisten paimenten usein käyttämän koirannimen mukaan. Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Tämä usein hevosen hahmossa ilmestyvä henki houkutteli ihmisiä veteen ja jossa sitten hukutti heidät.

Rodun juuret juontavat Brittein saarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Näiden paimenkoirien jälkeläisistä löytyy kolme koiraa, joista katsotaan koko rodun saaneen alkunsa: Kelpie (n) , Moss (u) ja Caesar (u).

Kelpie astutettiin useita kertoja sekä Mossilla että Caesarilla erinomaisin jälkeläistuloksin. Emänsä mukaan nimetty narttu Kelpie (Kelpie x Caesar) menestyi loistavasti paimennuskokeissa ja pian monet lammasfarmarit halusivat juuri tuon Kelpien pentuja.

Ehkä kaikkein kuuluisin rodun edustaja on kuitenkin sininen uros nimeltään Coil (Kelpien (K. x C.) pojan poika), joka vuonna 1898 voitti Sydneyn kaksipäiväisen paimennuskokeen täysillä pisteillä. Jälkimmäisen päivän osuuden tämä kuuluisa koira suoritti etujalka lastoitettuna. Coil oli jäänyt edellisenä iltana auton alle ja katkaissut jalkansa. Vammastaan huolimatta Coil suoriutui erinomaisesti tehtävästään.

Aluksi vain tietyn sukulinjan koiria kutsuttiin kelpieiksi, mutta vuosisadan vaihteeseen mennessä nimi oli vakiintunut koskemaan kaikkia Kelpien näköisiä koiria.

Australiassa lammas- ja karjataloudesta oli muotoutunut tärkeä elinkeino. Oli siis luonnollista, että paimenkoirista tuli siirtolaisille korvaamattomia apulaisia. Australian olosuhteet poikkesivat hyvin paljon vihreän saarivaltion olosuhteista. Kuivilla alueilla tarvittiin laajoja laidunmaita, joten eläinlaumojen kasvaessa myös tilakoot kasvoivat eurooppalaisen mittapuun mukaan valtaviksi. Australiassa lammastila voi olla kooltaan 500 000 hehtaaria ja nautatila jopa yli kolme miljoonaa hehtaaria.

Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria. Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merinolampaita. Luonteen lujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta kelpiestä muotoutui vähään tyytyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta.

Dingon verta?

Epäilys dingon osuudesta kelpien perimässä on ollut olemassa rodun alkutaipaleelta asti. On mahdollista, että dingoa löytyy joistakin kelpieistä, mutta löytyykö sitä jokaisesta kelpiestä on edelleen mysteeri. Tarinoita dingoista on paljon mutta mitään varmoja todisteita niiden osuudesta australiankelpierodun syntymään ja kehittymiseen ei ole löytynyt. Yhdennäköisyys varsinkin working kelpieiden kanssa on kuitenkin silmin havaittavissa.

Working kelpie - Show kelpie

Hyvien työominaisuuksien ansiosta australiankelpie on edelleen erittäin arvostettu maatiloilla. Rodun kotimaassa kelpiestä on nykyisin muodostunut kaksi täysin erillistä linjaa: paimentavat työkoirat (working kelpies) sekä näyttelylinjaiset (show kelpies) koirat.

Show kelpiet ovat alun perin lähtöisin samoista linjoista working kelpieiden kanssa, mutta jo 1900-luvun alusta show kelpien jalostusta on ohjannut enemmänkin ulkonäkö kuin työominaisuudet. Red Hope (s.1916) -niminen uros on yksi niistä koirista, johon show kelpien jalostus on perustunut. Koira oli erittäin hyvä paimentava työkoira ja voitti useita paimennuskilpailuja 1920-luvulla.

Australiassa työlinjaisten koirien rekisteröinnistä on vuodesta 1967 vastannut The Working Kelpie Council (WKC). Rekisteristä löytyy valtaosa rodun kotimaan koirista. Australian National Kennel Club (ANKC) rekisteröi näyttelylinjaiset koirat. Rekisteröintimäärät liikkuivat 1990-luvulla 250-500 koiran vuositasolla. Koko kelpiekannan kokoa Australiassa on hankala määritellä, koska kaikkia koiria ei rekisteröidä. Eräiden arvioiden mukaan kanta olisi noin 80.000 koiraa.